Meidän kaikkien.
1. Yhteiskunnan tulee huolehtia vanhenevasta väestöstään heille yksilöidysti parhaalla mahdollisella tavalla.
2.Kaupungissa pitää olla riittävästi lähipalveluja, jotka ovat vanhusten saavutettavissa.
Eivät kaikki halua lähteä saati pääse kauppakeskuksiin, keskustakirjastoon, liikuntaharrastuksiin tai virkistystoimintaan kauas kotikulmilta. Vanhuksille on samoin kuin pienille lapsille tärkeää tuttu, turvallinen ja saavutettavissa oleva elinympäristö. Elämän alussa ja lopussa piirit kun ovat aika pienet.
3.Lisäksi vanhusten yksinjäämisessä meidän omat toimintatapamme kaipaavat päivitystä.
Koska viimeksi kävit tapaamassa vanhempiasi tai soitit ( et asian vuoksi) kysyäksesi vaan mitä kuuluu?
Asia tuli mieleen kun katselin tänään Vuosaaren Mosaiikkitorilla puolukkakauppiasta ja tuumin pitäisikö soittaa äidille. En kysyäkseni mitä kuuluu vaan olisiko kenties puolukoita minullekin poimittuna...
Terveisiä äidille Keski-Suomeen!
Onneksi äiti on hyväkuntoinen, sosiaalisesti virkeä ja hoitaa mielenterveyttään sekä kuntoaan lähimetsässä.
Ja isotäti, kohta 98 vuotta, on pärjännyt omassa asunnossaan kotihoidon ja sukulaisten tukemana.
Samaan porukkaan tähtään minäkin. Olisiko geenit kohdallaan?
Lopuksi:Muistatko vielä viime vuoden markkinointiviestinnän toimistojen ja Hesarin yleisöäänestyksen voittaneen mainoksen " Kadonnut Tytär" ?
- Nähty viimeksi palavereissa, aamuruuhkassa,
lasten harrastuksissa, oravanpyörässä.
Löydettäessä pyydetään olemaan yhteydessä äitiinsä....
- Saa äänestää
... Ja soittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti