" Yritä edes"

Kun luin eilen Hesarista ( HS 26.9.) juttua ”Kastanjakuninkaasta” tuli mieleen tuttavani  Helsingin työväenopiston kurssilta. Jo monen vuoden ajan Naisten messuilla käsitöitään myyneenä ja nykyiseen työelämäänsä kyllästyneenä hän ajatteli ottaa uuden suunnan – ryhtyä yrittäjäksi.

Ideana oli perustaa käsitöitä ja kirjakahvilaa yhdistelevä leppoisa "olohuone".

Ajatus eteni liiketoimintasuunnitelmavaiheeseen (oho, mikä yhdyssana).

Tehtiin rahoitus-, kannattavuus-, ja myyntilaskelmia. Yritys ei olisi kultakaivos.

Rahallisesti köyhempi mutta henkisesti rikkaampia vaihtoehto kuin nykyinen ansiotyö.

Monta kertaa kädet savessa hän puntaroi asiaa.

Minä, suomalaista käsityötä ja kahvilakulttuuria rakastavana innostin; "Yritä edes!"

Onneksi yrittänyttä ei laiteta sillä alkutaipaleella sitä yrittämistä riittikin.

Lippua, lappua, luukkua. Byrokratian rattaissa pyörimistä. Askel eteen kaksi taakse päin.

Ei tippunut tästäkään casesta pisteitä Helsingin kaupungille. Miten kävi?

No, tällä hetkellä hän on yrittäjä. Tosin ei ihan siellä missä alun perin ajatteli.

" Minä vain halusin Helsingistä mukavamman paikan", Hartmann Abendstein-

Kastanjakuningas.
http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/Korkea+vuokra+karkotti+Kastanjakuninkaan/a1348542672984

                                                                                                                         - Saa äänestää

Kenen syy

jos vanhukset voivat huonosti?

Meidän kaikkien.
1. Yhteiskunnan tulee huolehtia vanhenevasta väestöstään heille yksilöidysti parhaalla mahdollisella tavalla. 
2.Kaupungissa pitää olla riittävästi lähipalveluja, jotka ovat vanhusten saavutettavissa.
Eivät kaikki halua lähteä saati pääse  kauppakeskuksiin, keskustakirjastoon, liikuntaharrastuksiin tai virkistystoimintaan kauas kotikulmilta. Vanhuksille on samoin kuin pienille lapsille tärkeää tuttu, turvallinen ja saavutettavissa oleva elinympäristö. Elämän alussa ja lopussa piirit kun ovat aika pienet.
3.Lisäksi vanhusten yksinjäämisessä meidän omat toimintatapamme kaipaavat päivitystä.
Koska viimeksi kävit tapaamassa vanhempiasi tai soitit ( et asian vuoksi) kysyäksesi vaan mitä kuuluu?

Asia tuli mieleen kun katselin tänään Vuosaaren Mosaiikkitorilla puolukkakauppiasta ja tuumin pitäisikö soittaa äidille. En kysyäkseni mitä kuuluu vaan olisiko kenties puolukoita minullekin poimittuna...
                                  Terveisiä äidille Keski-Suomeen!

Onneksi äiti on hyväkuntoinen, sosiaalisesti virkeä ja hoitaa mielenterveyttään sekä kuntoaan lähimetsässä.
Ja isotäti, kohta 98 vuotta, on pärjännyt omassa asunnossaan kotihoidon ja sukulaisten tukemana. 
Samaan porukkaan tähtään minäkin. Olisiko geenit kohdallaan?
                                         
 Lopuksi:

Muistatko vielä viime vuoden  markkinointiviestinnän toimistojen ja Hesarin yleisöäänestyksen voittaneen mainoksen " Kadonnut Tytär" ?

- Nähty viimeksi palavereissa, aamuruuhkassa,
lasten harrastuksissa, oravanpyörässä.
Löydettäessä pyydetään olemaan yhteydessä äitiinsä....


                                                                    - Saa äänestää

... Ja soittaa!

”Jotta kukaan ei jäisi syrjään”

 - ”Kaveria ei jätetä !”

Näillä teemoilla terveisiä tämän vuoden THL:n Kouluterveyspäiviltä  18.-19.9.  ja Vanhalta Innostu oppimaan  -päivältä 19.9.

Aikamoinen pläjäys asiaa pariin päivään mahtuikin. Vieläkin ajatukset sinkoilevat suuntaan jos toiseen.             Esille tuli sekä tutkimustietoa että näkökulmia niin nuorilta kuin nuorten kanssa työskenteleviltä.

Kuka on syrjäytynyt tai kuka kokee olevansa syrjäytynyt ? Onko siinä  kyse  lapsen/nuoren elinolosuhteista tai elämäntilanteista vai laajemmin yhteiskunnan olosuhteista.  Kenen tehtävänä on ottaa koppi  tai pistää palaset paikoilleen. Asiassa  kun on monta liikkuvaa palasta. Ei ole yhtä tekijää, jolla voitaisiin ennustaa syrjäytymistä eikä ole yhtä syrjäytyneiden ryhmää vaan joukko ulkopuolelle jääneitä yksilöitä. Kaikki koulunsa keskeyttäneet  eivät ole koulupudokkaita vaan löytävät paikkansa jostain muualta. Sosioekonominen perimä  ei siirry geeneissä eikä köyhyyskään ole syy vaan seuraus jostakin.

Pysy nyt tässä kärryillä. Putositko?

Lue Kouluterveyspäivillä olleiden esitysten ja luentojen tiivistelmäkirja.  Se löytyy osoitteesta
                                                                  www.thl.fi/kasvunkumppanit     

                   

Niin ja siitä syrjäytymisen ehkäisystä, puuttumisesta, josta   Pirkko Lahti käytti osuvasti termiä ”varhainen välittäminen”.  Ehkä tässä pileekin sama ilmiö kuin kiivaassa keskustelussa Niinistön kampanjan puolesta ja vastaan. Eli millä termillä puhutaan ja mistä näkövinkkelistä asiaa katsellaan.

Varmaa on se, että me tarvitsemme sekä yhteiskuntana että sen jäseninä TAHTOA, ASENNETTA  JA TOIMINTAA.  Meidän jokaisen on välitettävä ja tehtävä maalaisjärjellä arjen pieniä aikuisten tekoja.                    ( Ja  Hs  13.9 kirjoitukseen kommentoiden, se ei ole näennäistä yhteisöllisyyttä.  Ei yksilöityä vastuuta  vanhempina vaan myös valmentajina, kerhon vetäjinä, soitonopettajina, naapurin täteinä/setinä…). Kaikki voivat antaa lapsille ja nuorille riittävästi hyviä kohtaamisia ja kysyä aidosti ” Mitä sulle kuuluu”?

Puuttumiseen ja ennustettavissa oleviin ongelmiin on yhteiskunnan vastattava matalan kynnyksen peruspalveluilla. Tuettava vanhemmuutta neuvolaverkoston kautta, annettava kouluille riittävät resurssit jotta aikaa riittää oppilaiden kohtaamiseen, panostettava oppilashuoltoon ja kun nyt puhutaan ehkäisevästä toiminnasta  niin oppilaanohjaukseen ja KOULUTERVEYDENHOITOON on palkattava  riittävästi henkilökuntaa. Nyt hoituvat vain pakolliset määräaikaistarkastukset.

Me hiukka vanhempi sukupolvi varmaan muistamme kuinka terppari  laastaroidessaan tuskin näkyvän haavan sormessa tyrehdytti samalla isomman vuodon sydämessä.

Kannattaisiko tänä päivänä tehdä tilaus yhteiskunnalle palauttaa kodinhoitajat (kotiapu) jakamaan perheiden  arjen vastuuta ohjaten ja tukien.

Ainakin VAMOKSEN nuorten parissa tekemä työ on osoittautunut tehokkaaksi. Se tarjoaa palvelujärjestelmän ulkopuolella oleville nuorille pitkäkestoista tukea ja konkreettista ohjausta kulkemalla rinnalla niin pitkään kunnes on varmaa että nuori selviytyy itsenäisesti.

Ja lopuksi

Surullisena kuuntelin kun Maarit Tastula alusti paneelia kertomalle pienestä 9 –vuotiaasta pojasta jolla oli jo lyhyen elämän aikana tehty yli 60 erilaista tukitoimea ja lausuntoa. Miten siinä nyt niin kävi?

Onko ongelmat on pilkottu asiakkuuksiin , jossa pirstaleinen koneisto hoitaa kukin oman leiviskänsä ja ojentaa sen sitten seuraavalle.  Ja entä jos virastossa nuori asiakas kokee olevansa yhtä kuin vuoronumero.

Olisiko siinä sitten  yksi syy miksi apu ja tarve eivät kohtaa?

Koulun ja lähiympäristön huomattavasta  merkityksestä toisella kertaa. ..

                                                                                           - Saa äänestää.

 Ps. Olisi mukava jutella asiasta lisää. Katso missä liikun ja tule tapaamaan!

"Haista home" -sisäilmaongelmia?

Terveisiä opetusvirastosta.
Olin eilen vanhemman roolissa palaverissa jossa keskusteltiin koulujemme sisäilmaongelmista. Koska suuri osa julkisen sektorin kiinteistöistä on päiväkoteja ja oppilaitoksia, urakka on Helsingille mittava. ( Kouluista osa myös vanhoja arvokiinteistöjä.)


Virastolla tuntui olevan sinänsä homma hanskassa. Tarpeet ovat hyvin tiedossa ja selkeä suunnitelma korjausten eteen päin viemiseksi on olemassa. Ongelmat eivät kuitenkaan korjaannu hetkessä. Nyt on päättäjien käärittävä hihat, pistettävä palaset paikoilleen, ja liputettava korjausjuna kulkemaan kohti päämäärää. Taloustilanteesta huolimatta peruskorjauksia ei voi lykätä ja asiaan on varattava resursseja.
Samalla on huolehdittava korjausten ( ja uudisrakennusten ) asiantuntevasta ja tehokkaasta valvonnasta.
Kyse on myös luottamuksesta, jossa olennaista on riittävä ja ajantasainen tiedottaminen.
.

Emme ole suossa yksin. Asia on tänä syksynä varmasti esillä eri puolilla Suomea. Koska asia on valtakunnan laajuinen, myös OAJ on ottanut vahvasti kantaa ongelmaan. Se on vaatinut hallitusta asettamaan tilanteen korjaamiseksi kymmenvuotisen elvytyspaketin.

Niin ja enää ei  puhuta "homekouluista".
Vaikka oppilaitosten sisäilmassa on paljon ongelmia, kaikki eivät ole, onneksi, homeista johtuvaa vaan monen tekijän summa. Kun tutkitaan sisäilmaan laatua, siihen kuuluvat mm. ilmanvaihdon toimivuus, pölyt, ilmaan liukenevat aineet, jopa yleinen siisteys ja oikea lämpötila.

Huomenna keskiviikkona 12.9. Helvary (Helsingin vanhempainyhdistykset)
järjestetää Eduskunnan Kansalaisinfossa, Pikkuparlamentti, klo 17.00-18.45 
keskustelutilaisuuden Helsingin koulujen sisäilmaongelmista.

Millä perusteella kouluja korjataan? Riittävätkö rahat? Miten korjattavat koulut priorisoidaan? Onko nyt tehty kaikki se, mikä voidaan?

Itse en harmi, harmi, pääse paikalle. (Olen luokkaretkellä valvojana- tärkeä homma sekin.)
Ole sinä paikalla!
Alla kutsu ja linkki                                               www.HELVARY.blogspot.com
                                                                

-Saa äänestää.